Varoitus

13.6.04

Oli talvi ja vuosi joko 1999 tai 2000. Olin silloin pienten lasteni kanssa kotona päivisin ja minulla oli aikaa lueskella lasten päiväunien aikaan päivän lehdet.

Eräänä päivänä luin paikallislehdestä pienen uutisen, joka oli  vain muutaman sentin pituinen juttu. Siinä kerrottiin lähellä asuinpaikkaani sattuneesta kolarista, jossa auto oli lähtenyt heittelehtimään liukkaalla kelillä mutkassa ja törmännyt lastenrattaita työntävään pariskuntaan. Heillä oli ollut 1-vuotias lapsi.

Tiesin sen tien, mutta en osannut paikkallistaa kirjoituksen perusteella tiettyä kohtaa. Ajattelin, että voi, miten kauheaa. Tosin tilanteesta oli selvitty säikähdyksellä eikä pahemmin ollut käynyt. Kuljettaja ei ollut humalassa, keli oli vain yllättänyt mutkaisella tiellä. Unohdin asian.

Kului muutama päivä ja lähdin sitten lasteni kanssa mieheni työpaikalle häntä hakemaan, sillä meillä oli vain yksi auto, ja olin silloin tarvinnut sitä. Keli oli aika luminen ja ajoin varovasti. Sitten eräässä mutkassa auto lähti heittelehtimään holtittomasti kääntäen perää vuoroin toiselle puolelle ja vuoroin toiselle tien leveydeltä. Pelästyin todella.

Samassa aukesi mutka suoraksi ja siinä käveli vastaan pariskunta, joka työnsi rattaissa lasta. Enpä oikein vieläkään tiedä mitä ajatella, mutta tuli tunne, että viesti oli henkimaailmasta nimenomaan isältäni. Hän halusi sanoa, että minulle olisi voinut käydä samoin kuin uutisen ajajalle. Mutta minusta pidetään huolta eikä minun kohtaloni ollut ajaa kenenkään päälle ainakaan sillä kerralla. Aivan kuin olisin käynyt lukemani lehden uutisen läpi itse sillä erotuksella, että en törmännyt lapseen ja pariskuntaan.

Nimim. Liukkaan kelin vaarat