Tukinajajat

20.8.04

Kerron tosijutun, jonka koki naapurini rouva (s. 1931) Tämä tapahtui Pohjois-Satakunnassa Siikaisissa jouluaattona 1949 aamuseitsemän aikaan. Hän oli viemässä lämpimiä leipiä muutamalle kylän vanhukselle.

Yöllä oli satanut lunta ja tiet maalla olivat muutenkin auraamattomat. Rouva näki edessään noin sadan metrin päähän tulevan hevosen parirekineen metsästä tielle. Kyydissä oli kaksi miestä, mutta hän ei erottanut keitä he olivat, reessä näkyi ainoastaan kahden ihmisen hahmot. Tilanne ei vaikuttanut sen kummemmin pelottavalta, hän vain luuli, että naapurin miehet ovat lähdössä hevosella kuusia hakemaan.

Mutta sitten, kun hän saapui siihen kohtaan, jossa hevonen oli tullut tielle, ei näkynytkään jäljen jälkeä. Lumi oli aivan neitseellisen puhdasta. Tapahtui kuitenkin niin, että samana päivänä kuoli lähistöltä yksi ison talon isäntä, joka oli kuulu pirullisuudestaan ja saituudestaan. Tälle tapaukselle on vaikea saada luonnollista selitystä.