Kauhavan tuijottaja

13.12.2004

Tämä tapahtui 1998 tammikuussa noin kahden aikaan yöllä. Asuin tuolloin Kauhavalla vanhan elokuvateatterin yläkerrassa. Sänkyni oli sijoitettu suoraan vastapäätä eteisen oviaukkoa, ja koska eteisessä ei ollut ikkunoita, se oli säkkipimeä verrattuna asuinhuoneisiin.

Paimenkoirani oli tuolloin puolivuotias. Se nukkui aina sänkyni vieressä. Eräänä yönä heräsin normaalista sikeästä unestani tajunnassani vahva tunne, että jokin tuijottaa minua. Oikein todella koin katseen nahoissani. Samaan aikaan koiranpentuni loikkasi makaamaan päälleni ja murisi kuono kohti eteisen ovea.

Tunnelma oli niin hiuksianostattava ja käsinkosketeltava, että joka hetki odotin näkeväni tuon tuijottajan kasvoista kasvoihin... mutta vaikka tunne jatkui elämäni pisimmältä tuntuneen pariminuuttisen, ja vaikka kuinka siristin silmiäni, en nähnyt ketään. Vieraan läsnäolon tunne häipyi ja koirakin rauhoittui. Loppuyön valvoin, jokainen valo päällä.

Kuulin vaihtelevia juoruja talossa tapahtuneista ihmiskohtaloista, en kuitenkaan mitään, mikä selittäisi, kuka minua katseli. Vastaavaa, mitään niin väkevää, en ollut koskaan aiemmin kokenut enkä sen jälkeenkään. Vanha elokuvateatterin talo Kauhavalla on jo purettu, joten salaisuus taisi kadota sen mukana.

Nainen, s. 1978, Valkeakoski.