Vastaus:"Saatana!"

10.12.2005

Opiskelin Yhdysvalloissa 1980-luvulla ja syksyllä 1984 silloisen tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) kanssa päätimme kokeilla spiritismiä hakeaksemme hieman jännitystä syysiltaan. En ollut itse aiemmin tutustunut spiritismiin, mutta tyttöystäväni oli joidenkin ystäviensä kanssa kokeillut sitä.

Tämän vuoksi hän ei ollut aluksi kovin innokas kokeiluun, ja sainkin suostutella häntä jonkun tovin. Lopulta hän piirsi paperille kaikki numerot ja kirjaimet sekä kyllä- ja ei-sanat. Lisäksi hän teki paperille joitain outoja symboleja, joita levyllä kuulemma tulee olla.

Suoraan sanoen asenteeni oli aika skeptinen, koska en ymmärtänyt miten pikkuinen (snapsi)lasi muka liikkuisi itsestään paperilla. Epäilin touhun olevan humpuukia ja jonkun tai kaikkien osallistujien tahallaan tai alitajuisesti vain työntävän lasia.

Alettuamme varsinaisen kyselyn yllätyin siitä, että lasi todella näytti liikkuvan ikään kuin omalla tahdollaan, vaikka yritin itse ja pyysin tyttöystävääni koskettamaan lasia vain kevyesti sormenpäillä. Sain vaikutelman, että mitä enemmän kyselimme sitä innokkaammin lasi liikkui. Kysyimme mm. sitä, että menemmekö me naimisiin, mihin se jokin vastasi: "Kyllä." Siihen aikaan avioitumisemme ei ollut mitenkään itsestään selvää ja naurahdimme vastaukselle, mutta vuosia myöhemmin se toteutui.

Kysyimme: "Haluatko lopettaa?" Heti tuli sana: "En!"
Tyttöystävääni alkoi pelottaa ja hän pyysi, että lopettaisimme pelin.
Sen sijaan minun kiinostukseni oli herännyt ja halusin tietää kenen kanssa oikein puhumme, niinpä lausuin ääneen: "Kuka olet?" Kirjain kirjaimelta paperille muodostui: "Saatana."

Vastaus nosti sananmukaisesti hiuksemme pystyyn ja otimme välittömästi sormet pois lasilta. Muistelen, että pelkäsimme aika pitkään sinä iltana ja sovimme, ettemme enää hölmöile spiritismillä. En muista, että lopettamisestamme olisi aiheutunut sillä hetkellä mitään reaktiota ympäristössä.

Joitain päiviä myöhemmin ollessani asunnossani yksin kiusaus sai minussa vallan. Otin esiin lasin ja aikaisemmin tekemämme paperin ja laitoin molempien käsieni kaksi sormea kevyesti lasille. Enää en muista kysymyksiä enkä vastauksia, mutta sen muistan, että pelkoni alkoi kasvaa, kunnes tempaisin lasin paperilta pois. Mutta ei siinä vielä kaikki.

Heti sen tehtyäni näin, kuinka kattolampussa ollut loppuunpalanut hehkulamppu alkoi hitaasti tulla vuoroin aivan käsittämättömän kirkkaaksi ja sitten taas hitaasti niin himmeäksi, että lampun lanka hehkui heikon oranssina. Hehkulampussa sykki ikään kuin hidas, säännöllinen pulssi, ja tuli tunne, niin kuin jokin olisi ollut harmissaan lopettamisestani. Olipa kyse tavallisesta sähköhäiriöstä tai ei, en koskaan ennen ollut nähnyt vastaavaa enkä myöskään sen jälkeen.

Katsottuani tyrmistyneenä näytelmää katossa sieppasin kenkäni ja takkini ja syöksyin ulos asunnosta. Ovella ehdin vielä napsauttaa valokatkaisijaa ja lamppu sammui normaalisti. Soitin tyttöystävälleni ja nukuimme yön hänen asunnossaan. Oman asuntoni sanoin irti enkä nukkunut siellä enää koskaan tuon tapauksen jälkeen.

Tästä kaikesta on nyt 21 vuotta eikä meidän ole enää tehnyt mieli kokeilla spiritismiä. Tänä päivänäkään en osaa sanoa onko spiritismi quija-levyllä tai paperilla vain humpuukia vai onko sillä jotain tekemistä alitajunnan kanssa vai onko kyseessä jotain muuta.