Kurikan öinen valo

17.1.2005

Tämä tapaus sattui tätä nykyä 89-vuotiaalle mieheni mummolle, joka asuu kotitalossaan niin sanotulla omalla puolellaan. Tapahtumasta on noin 18 vuotta ja se sattui talviaikaan.

Mieheni sisko, sanotaan häntä vaikka Kaisaksi, oli kemuissa Kurikan Mietaalla. Samaan aikaan mummo oli herännyt erikoiseen tunteeseen ja huomannut valokiilan kamarin seinässä, mistä oli päätellyt, että Kaisa se sieltä varmaan on tulossa jonkun tuttavan kyydissä.

Mutta muutamien minuuttien kuluttua valokiila oli edelleen seinällä ja mummo kiinnostui valosta. Hän nousi ja meni ikkunalle. Valo loisti suoraan taloon metsänrannan yläpuolelta vähän puihin koskettaen ja oli todella kirkas. Sitten valo laski hitaasti puiden taakse päästämättä minkäänlaista ääntä. Mummo pelästyi näkemäänsä ja meni takaisin peittojen alle.

Eikä aikaakaan, kun valokiila nousi taas seinälle, mutta tällä kertaa valoa seurasi myös ääni, ja sieltähän sitä Kaisaa sitten kemuista tuotiin tuttavan kyydisssä. Mummo piti asian kauan omana tietonaan, kunnes vuosien perästä hän kertoi siitä Kaisalle. Valon alkuperä ei ikinä selvinnyt. Minä itse olen kuulut tämän Kaisalta ja tarina on tosi.