Kannatti totella

Kertoja on Kauhajoella 1918 syntynyt nainen.

Tämä tapahtui eräänä kesänä 1950-luvulla. Olin suunnitellut mennä käväisemään naapurissa, joka oli noin puolen kilometrin päässä. Siinä lähtöä tehdessäni minulle sanoi jokin ääni: "Älä mene... tulee tulipalo." En antanut sen kummempaa painoa viestille – mistä lienee ilmaantunut ajatuksiin. Painoin oven kiinni ja lähdin. Talo jäi tyhjäksi, sillä muut perheenjäsenet olivat olivat omissa puuhissaan töissä ja leikeissä.

Perille saavuttuani ääni sanoi taas samasta asiasta, mutta nyt jo aika vaativaan sävyyn: "Mene heti kotiin... tulee tulipalo!" Päätin totella ja pyörsin takaisin. Lähestyessäni kotia, josta olin hetki sitten poistunut, tarkastelin, näkyisikö savua, mutta kaikki näytti olevan kunnossa. Menin sisään, kiersin nopeasti huoneet eikä mitään hälyttävää ollut tapahtumassa. Kaikki oli aivan normaalia. Aurinko paistoi kirkkaana ikkunoista sisään.

Seisoin rauhoittuneena keittiössä ja mietin, mitä pitäisi tehdä. Silmäilin olohuoneen pöytää, jossa oli päivän sanomalehti sekä kukkamaljakko. Mutta mitä kummaa! Pöydälle osuneessa valokiilassa kiemurteli ohut savukiehkura sanomalehden kohdalta. Nostaessani lehteä näin, kuinka siihen oli palanut mustareunainen pieni reikä.

Maljakko oli toiminut suurennuslasina valonsäteen osuessa siihen ja siitä syntynyt lämpö oli sytyttänyt paperin. Oli vain minuuttien kysymys, että lehti olisi palanut ilmiliekeissä ja tuli olisi levinnyt pian koko rakennukseen.

Meidän perheen uuden kodin ei siis ollut tarkoitus palaa, siksi varoittava ääni puuttui peliin. Vieläkin ajattelen kiitollisena sitä, että maltoin totella ääntä; oliko se sitten sisäinen ääni vai mikä.