Kuolemanenne

Kertoja on 1923 syntynyt nainen.

Olin 6-vuotias ja perheemme asui maaseudulla. Eräänä kesäaamuna herättyäni muistin niin kummallisen unen, että se oli pakko kertoa äidille. Uneksin seisovani omassa kotipihassamme ja oli kesäaika. Odottelin siinä pappaa, äidin isää, joka näinkin kävelevän saunalta päin. Hänellä oli yllään hohtavan valkoiset alusvaatteet. Sitten käännyin ja huomasin, että pihaan oli kaivettu syvä kuoppa. Pappa meni sitä kohti, katsoi minua hymyillen ja alkoi varovasti laskeutua kuoppaan. Siihen uni loppui. Aamulla ihmettelin äidille: "Mitähän se pappa meni sinne likastamaan vaatteensa?"

Äiti tuli surullisen näköiseksi kuultuaan unestani, mutta ei sanonut mitään. Meillä sen enempää kuin naapureillakaan ei ollut puhelinta, mutta jotenkin äiti oli saanut tiedustelun perille muutaman kymmenen kilometrin päässä asuville vanhemmilleen, että kuinka siellä voitiin. Eikä kestänyt kauan, kun tuli tieto, että pappa oli kuollut juuri unennäköyönä. Hän oli ollut saunassa ja sieltä palattuaan tuntenut olonsa heikoksi. Hän sai sydänkohtauksen täysin ennalta arvaamatta, sillä hän oli vasta 65 vuotta täyttänyt ja ollut hyvin terve siihen saakka. Olen nähnyt monia enneunia, iloisiakin, ja aina ne ovat toteutuneet.