ylävalikko  
Kauhajoelta
< < Etusivulle | Muualta Suomesta    
 

Enkelikokemukset | Enneunet | Kummitustarinat | Oudot ilmiöt | Poltergeist | UFO-tarinat

Askeleet porstuassa

Kertoja on 1949 Kauhajoella syntynyt mies.

Olimme 1990 rakentamassa näyttelyä Kauhajoen museon pääradin yläkerrassa, kun kuulimme ulko-oven käyvän ja raskaiden askelten kulkevan tupaan. Huusin alakertaan meidän olevan ylhäällä. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Oletimme sen, ken sisään tuli, tulevan aikanaan kaikessa rauhassa ylös ja jatkoimme näyttelyn pystytystä. Kymmenen minuutin kuluttua ovi kävi uudelleen, mutta vasta nyt tulija oli todellinen. Tutkimme yhdessä alakerran eikä ketään, edes kissaa, löytynyt.

Sama toistui muutaman kuukauden kuluttua. Kävin talvisin silloin tällöin tarkistamassa museon sisätilat. Olin tullut pihan poikki paksussa hangessa kahlaten. Päästyäni yläkerran saliin kuulin taas ulko-oven käyvän ja sitten raskaat askeleet porstuassa. Luulin kaverini tulleen mukaan kierrokselle, joten odottelin häntä samalla kamareita silmäillen. Kun ketään ei näkynyt ja askeltenkin ääni oli loppunut, menin kuistille katsomaan. Hangessa oli vain yhdet jäljet – omat tulojälkeni.

20 vuotta samaa museota hoitanut Mauno Peippo valaisi askelten taustaa. Hän oli niiden kuulemisen lisäksi kerran myös nähnyt pihassa selväpiirteisen, vaalean hahmon, joka hetken käveltyään oli haihtunut pois. Voimakkaita kulkemisen ääniä hän kertoi muidenkin kuulleen. Kerran vierailulla olleet unkarilaiset nuoret – kummittelusta tietämättöminä – halusivat yöpyä museon tuvassa, ja hekin olivat aistineet näkymättömän läsnäolijan. Asia oli tullut aamulla kahvipäydässä puheeksi.

Peippo epäili kummituksen olevan talon väkeä. Päärati on kaksifooninkinen pohjalaistalo 1800-luvun alusta. Se on siirretty nykyiselle paikalleen Yrjänäiskylästä puoli vuosisataa sitten. 1930-luvun lopulle saakka taloa olivat emännöineet kaksi sisarusta, joista toista Peippo epäili kummittelijaksi.

Tarkoituksemme oli valjastaa kummitus museon mainoshengeksi, mutta se kaatui erääseen yksipuoliseen keskusteluun. Sanoin kerran ääneen salissa käydessäni: "Ei sinun tarvitse huolehtia talosta, kyllä museoyhdistys tämän hyvin hoitaa." Sen jälkeen tiettävästi kukaan ei ole kuullut salaperäisiä ääniä.

 

Kummitustarinat

Liitävä neito

Pää kadoksissa

Hevosia henkimaailmasta

Tunnoton teko

Kalmo kuutamoyössä

Kolkko kemuistapaluu

Kohtaaminen uimahallin sillalla

Toinen tapaaminen

Outoa menoa metsäkämpällä

Kulkuri

Pelottava kokemus

Itku

Kauppamatkustaja tulee vastaan

Askeleet porstuassa

Pikku-ukot säkkeineen