Matka Karjalaan 2003

Työryhmä Hely ja Kari M. Alhainen

107_0719.JPG

Turun linja-autoasema puolen yön jälkeen. Tästä matka alkoi ja tänne se myös päättyi neljä päivää myöhemmin.

Ohessa on sarja kuvia Värtsilän-Petroskoin-Aunuksen-Sortavalan-reitin varrelta.

Tekstit Hely Alhainen, kuvat Kari M. Alhainen (kamera Canon G3).

 

107_0722%20%281%29%20kopio


Niiralan rajanylitysaseman jälkeen suuntasimme Värtsilästä Sortavalaan. Väli on kuutisenkymmentä kilometriä. Venäjän puoleisen Värtsilän rajakaupat eivät valikoimiltaan juuri suomalaisista eroa.

107_0724%20%281%29


Koko 1990-luvun länsikapitalismin lähettiläät ovat koettaneet sovittaa bisneskulttuuriaan lakkautetun neuvostososialismin jättämään tyhjiöön. Moni vieras on kuitenkin törmännyt venäläisen ajattelutavan yllättäviin käänteisiin ja lähtenyt pettyneenä pois.

Hyvä neuvo Venäjän markkinoille havittelevalle: lue huolella Nikolai Gogolin teos Kuolleet sielut ja ymmärrät miksi venäläiset ovat sellaisia kuin ovat. Heti perään kannattaa lukea Esa Seppäsen terävän hauska analyysi Avaran sielun anarkia. Voiko venäläisyyttä ymmärtää? (2000) Tammi.

"Russkoe vremja, vsjo seitshas. - Venäläinen aika, kaikki heti."
"Dai otstrotshku, budet delo v totshku. - Anna lykkäystä ja asia menee nappiin."
"S gorja pjut, da i s radosti mimo ne naljut. - Surusta juodaan, mutta ei ilostakaan ohi kaadeta."

107_0727.JPG


Sortavalan-Pitkärannan tien varrella - Sortavalasta 12 km itään, Laatokan Kirjavalahden rannalla - sijaitsee suomalaisen apteekkari Jääskeläisen huvila. Kesäkäyttöön tarkoitetun Rantala-nimisen talon suunnitteli Pauli Blomstedt 1935. Jääskeläinen omisti aikanaan Carelia-apteekin Helsingissä.

Sortavalan maalaiskuntaan kuulunut luonnonkaunis Kirjavalahti oli suomalaisaikana suosittu kesänviettopaikka. Sen asutuksella on pitkä historia; siellä oli myllyjä jo 1400-luvulla. Huvilan tuntumassa Laatokan puolella on linnavuori, Paksuniemi, joka kuului ennen sotia luonnonsuojelun piiriin.

Jääskeläisen kesäpaikan jyhkeyttä korostavat mukulakivistä muuratut ulkoseinät ja mahtavat puuovet. Talon sisustus on tummasävyinen. Sotien jälkeen paikka toimi neuvostoliittolaisten säveltäjien ja muusikoiden lepokotina. Se on samassa käytössä edelleenkin, mutta nyt siellä on lisäksi ravintola- ja majoituspalveluja.

107_0729%20%281%29


Näkymä Laatokan Kirjavalahdelle apteekkari Jääskeläisen huvilan edustalta. 

107_0754.JPG


Suomalaisten ja venäläisten yhteinen talvisodan muistomerkki, Murheen risti, on pystytetty Koirinojalle Petroskoin-Suojärven-Pitkärannan teiden risteykseen. Viisimetrinen monumentti on hyvin vaikuttava kaksine ihmisfiguureineen. Sen vieressä on laatta, jonka teksti alkaa sanoilla: "1939-1940 Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä."

Alueen viihtyisyyden eteen on nähty vaivaa, mutta kokonaisuus on pilattu ihmetystä herättävällä ratkaisulla: veistoksen välittömässä läheisyydessä on vessa. Koppien ovet on tietenkin varastettu.

Koirinojalla, joka kuului suomalaisaikana Impilahden pitäjään, käytiin talvisodassa ankaria taisteluja. Ristiltä muutaman kilometrin Petroskoihin päin Koirinojan purouoman molemmin puolin on nykyään autio Lemetin kylän paikka. Tammi-helmikuussa 1940 suomalaiset muodostivat sinne sotahistoriallisesti mainittavat Lemetin motit. Päähyökkäys alkoi 5. tammikuuta, jolloin everstit Autti ja Hannuksela johtivat joukkonsa itä- ja länsipuolelta venäläisten asemiin. Väliin jäi kaksi suurta vihollismottia noin 3 X 3 kilometrin kokoiselle alueelle.

Venäläisten keskuudessa vallinnut kova kuri esti antautumisen, mikä johti usean viikon epätoivoiseen sinnittelyyn pakkasessa ruoatta ja haavoittuneiden saamatta hoitoa. Suomalaiset hyökkäsivät saarrettua vihollista vastaan useita kertoja, ja 4. helmikuuta he saivat vallattua Mylly-tukikohdan. Läntisessä Lemetissä oli 1000 kaatunutta venäläistä, suomalaiset menettivät 38 miestä.

Motin lopullisen tuhoamisen jälkeen, helmikuun lopulla, jääkäripataljoona 4:n komentaja Matti "Motti-Matti" Aarnio raportoi: "Tiedämme jo tällä hetkellä tuhoutuneiden vihollistemme luvun nousseen noin kolmeen tuhanteen, ehkä ylikin. Sen johdosta meillä ei ole syytä riemuita. Mutta me tunnemme suurta iloa siitä, että nyt Laatokan-Karjalan Koirinojan-Käsnäselän operaatiosuunta on vapaa vainolaisesta."

107_0758%20%281%29


Kauppa Koirinojan ja Prääsän tien varrelta pienessä kylässä, jonka nimi on jäänyt merkitsemättä muistiin. Paikallinen venäläismies tuli keskustelemaan kanssamme ja kehui järveä kalaisaksi. Hän kertoi viettävänsä talvet Murmanskissa ja kesät täällä. Kaupasta sai ostaa ulkomaisia juoma- ja jäätelölaatuja sekä venäläistä ruoka- ym. tavaraa, ja tietenkin viinaa ja olutta.

107_0761%20%281%29


Petroskoi - venäjäksi Petrozavodsk (Pietarin tehdas) - on 300 000 asukkaan kaupunki, ei siis ihan pieni kylä. Tämä Pietari Suuren perustama asetehdaskeskus sijaitsee Euroopan toiseksi suurimman makeanveden altaan, Äänisen, rannalla. Suomalaiset valtasivat sen jatkosodan alussa 1. lokakuuta 1941 ja nimesivät Äänislinnaksi.Siihen aikaan kaupunki oli täynnä matalia hirsitaloja.

Näkymä on hotelli Karelian 9. kerroksesta puistoon, jonka lammen rannalla on uimapaikka. Suuressa puistossa viihtyivät auringonottajat, uimarit, onkijat, kävelijät ja muut aikansa kuluttajat. Mittasuhteiltaan valtavan tuntuinen Ääninen jää kuvan ulkopuolelle oikealle.

107_0767%20%281%29


Petroskoin rahtilaivasatama hellepäivän auringossa heinäkuussa 2003. Sinne rantautuvat laivat ovat usein kooltaan valtameriluokkaa.
Kun rauta-aidalla reunustettua Onezhkaja naberezhnajaa eli Äänisen rantakatua kävelee tästä pari kolmesataa metriä, tulee suurelle matkustajalaivalaiturille, josta lähtevät kantosiipialukset Kizhin kirkkosaarelle, Kontupohjan paperitehdaskaupunkiin ja muihin kohteisiin.

107_0783%20%281%29


Entinen Venäjän armeijan kuljetushelikopteri on saanut uudet värit ja tehtävän. Se kuljettaa matkailijoita Petroskoin lentokentältä Kizhin saarelle. Lento kestää puolisen tuntia. Kivinen asemarakennus on neuvostoajan peruja.

107_0786%20%281%29


Petroskoin keskustassa Lenininkadun varrella on paljon kauppoja sekä kauppahalli. Ylhäällä lukee punaisin kirjaimin "obuv", kenkiä. Venäläisten tapa liikkua kadulla eli "na ulitshe" on rento ja kiireetön eikä tungoksessakaan joudu tönityksi. Ihmisistä välittyy kyky ottaa kanssakulkijat huomioon.

107_0791%20%281%29


Moderni julkisivu kätkee lukuisan määrän pieniä kauppaliikkeitä ja myyntikojuja. Tavaravalikoima on laaja: lähes mitä tahansa saa Petroskoin kauppakeskuksesta.
Tuon tuostakin näkyi kylttejä myös suomeksi, mikä kertoo kaupungin vuosikymmeniä vanhoista suomalaisperinteistä.

108_0801%20%281%29


Kirovin aukion laidalla seisoo kuvanveistäjän näkemys Kirovista sekä tämän mukaan nimetty klassista tyyliä edustava teatteritalo.

Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin lähipiirin poliitikoista. Virallisen tiedon mukaan muuan Stalinin hallintoa vastustanut kommunisti murhasi Kirovin vuonna 1934. Siitä seurasivat synkät vainojen vuodet koko maassa.

Jaksoa 1936-1938 sanotaan suuren terrorin vuosiksi.

Kuka tahansa, etenkin kielelliseen tai etniseen vähemmistöön kuulunut, saattoi joutua pidätetyksi ja sitä tietä joko ammutuksi tai kuolemanleirille, josta vain onnekkaimmat ja terveimmät pelastuivat. Tuhannet suomalaiset, jotka olivat tulleet 1930-luvun alun lama-aikana Suomesta ja Yhdysvalloista rakentamaan oikeudenmukaista työläisten paratiisia, ammuttiin ja peitettiin nimettöminä joukkohautoihin. Viattomia uhreja alettiin myöhemmin rehabilitoida ja omaisille maksaa pieniä korvauksia, mutta kaikki eivät suostuneet niitä vastaanottamaan, sillä menetyksen tuska oli liian suuri.

108_0803%20%281%29


Vuonna 1978 rakennettu Petroskoin Karelia-hotelli sijaitsee lähellä satamaa Äänisen rannalla. Rakennus on tyypillinen neukkuhotelli rapistuneine seinineen ja kalusteineen sekä aikansa eläneine sisustusväreineen.
Hieman nuhruisten huoneiden vastapainoksi hotellin alakerta oli kunnostettu äskettäin todella hienoksi. Ruokasalit ja aulat olivat siistit ja nykyaikaiset.

Karelian lähellä on viehättävä puisto, jossa petroskoilaiset näyttivät viihtyvän. Suihkulähteen vesi oli saatu jollakin keinolla sädehtimään kaikissa spektrin väreissä. Mitä ilmeisimmin puiston tenhovoima piilee siinä, että se ei ole liian laitettu ja viimeistelty, vaan ihmisille on jätetty tilaa ja vapautta.

108_0813.JPG


Mainio kontupohjalainen kansanmusiikkiyhtye esitti musiikkia Kizhin saarelta ja kaikkialta Äänisen rannoilta. Orkesteri esiintyi matkamme jälkeen, heinäkuussa 2003, presidentti Putinille, joka tuli tarkastusmatkalle Kontupohjaan.

108_0819.JPG


Karjalaisen kansanmusiikkiyhtyeen taidokas solisti. Sirmakansoittaja on ryhmän johtaja, Andrei.

108_0853%20%281%29


Matrosy-niminen pieni taajama sijaitsee Petroskoin ja Prääsän välillä. Etualalla on lakkautettu kyläkauppa, taempana torimyyjiä pöydillään vaatteita ja muuta halpahalliroinaa. Tavarat ovat peräisin pääasiassa Kiinasta ja Vietnamista. Samoja tuotteita on myynnissä jokaisella Karjalan tasavallan torilla.

Matrosy eli Matruusikylä sai nimensä merimiehistä, joita sinne aikoinaan asutettiin. Väkeä tuli 1930-luvulla myös Yhdysvalloista ja Kanadasta. He olivat suomalaissiirtolaisia, jotka pakenivat yleismaailmallista talouslamaa uskoen, että Neuvostoliitto tarjoaisi paremmat elämisen mahdollisuudet. Siinä he erehtyivät pahasti, sillä 1936-1938 tuhannet rehelliset suomalaismiehet teloitettiin vakoojina ja tuholaisina.

108_0864%20%281%29


Torikauppaa Kotkatjärvellä tiilisen kaupparakennuksen kupeessa. Suomalaisen yltäkylläisyyden keskeltä Karjalaan piipahtaneet ihmiset joutuivat aina myyntikojuja nähdessään käsittämättömän ostohysterian valtaan. Huvittavaa, kuinka sama torikrääsä, jota Suomessakin on saatavilla joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, katosi turistien pohjattomiin muovikasseihin. Olihan se niin halpaa!

108_0867%20%281%29


Aunukselaisen Nurmoilan kylän taloja Olonkajoen molemmin puolin. Jatkosodan aikana alue oli suomalaisten hallussa. Suomen armeija rakensi Nurmoilaan lentokentän, jonka kiitorata katettiin parin metrin pituisilla ja 50 sentin levyisillä metallilevyillä. Sodan jälkeen venäläissiviilit keksivät kentän katteelle uusiokäyttöä. Näimme niitä muun muassa pihapolun pohjana ja aitoina. 

108_0871%20%281%29


Runsaan yhdentoistatuhannen asukkaan Olonets on Aunuksen keskus. Hotelli Olongan ravintolaosan katon muodon sanotaan muistuttavan muinaisen Olonetsin linnoitustorneja, joita on ollut 19. Jatkosodan aikana kaupunki oli suomalaisten hallinnassa ja nimeltään Aunuksenlinna.

108_0872%20%281%29


Uspenian ikonikirkko on kuin helmi keskellä aunuslaista lakeutta. Kolmen kilometrin päässä Olonetsista sijaitseva kirkko rakennettiin 250 vuotta sitten. Pyhättö on siitä harvinainen, että sen sallittiin toimia koko neuvostoajan.

Käveltyämme hautausmaan läpi kirkon pihaan noviisinunna tuli avaamaan oven. Sisällä on useita kymmeniä ikoneja ja sisustus on hyvin kaunis. Kiintoisa yksityiskohta on ulkoseinien sinisiksi maalatut ns. valeikkunat. Kupolien turkoosinsininen sävy on ikivanhaa bysanttilaista perua; väriä kuulee Suomessa sanottavan ryssänsiniseksi.

108_0896.JPG


Sortavala-hotellin vieressä on näyte neuvostoajan arkkitehtuurista. Tässä talossa tuskin asutaan enää 30 vuoden kuluttua.

108_0899%20%281%29


Funkistyyliä edustava Sortavalan Seurahuone on hyvin säilynyt. Hotellin alkuperäinen suunnittelija oli Onni Tarjanne ja se valmistui 1908-09. Erkki Huttunen muunsi talon julkisivun funktionalistiseksi 1939.
Nykyään talossa toimii 1998 avattu hotelli sekä upseerikerho. Rakennuksen omistaa Venäjän puolustusministeriö. Se sijaitsee Vakkosalmen sillan luona Karjalankadun päässä ja näkyy kauas tielle Viipurin suunnasta tultaessa.

109_0903%20%281%29


Vakkosalmen sillalla autojen seassa törttöili kaunis musta koira. Se juoksenteli edes takaisin osaamatta päättää mennäkö Viipurin valtatielle vai kaupungin keskustaan päin.

109_0904%20%281%29


Etualalla oleva rakennus on 1944 valmistunut Sortavalan Osuusliikkeen myymälä. Sen vieressä on Leanderin talona tunnettu jugendluomus vuodelta 1905 ja se on Eliel Saarisen käsialaa. Ennen sotia talossa toimi Kansallis-Osake-Pankin konttori ja neuvostoaikana siinä majaili miliisi.

Sen takana kohoava puutalo korkeine torneineen oli suomalaisaikana paloasemana, ja samaan tarkoitukseen sitä käyttivät venäläisetkin 1995 saakka. 1888 rakennetun talon on suunnitellut Ivar Aminoff. Tämä komea rivi suomalaisen arkkitehtuurin historiaa sijaitsee Karjalankadun päässä lähellä Vakkosalmen siltaa. Kuva otettiin Seurahuoneen portailta.

109_0909%20%281%29


Valkoinen funkistalo Karjalan- ja Kirovinkadun kulmassa on 1937 rakennettu ja Erkki Huttusen suunnittelema. Kiinteistö oli suomalaisaikana asuinkäytössä ja se tunnettiin Turkaman talona. Karjalankadun nimi on säilynyt entisellään, kun taas Kirovinkatu oli alun perin Valamonkatu.

Ruskea kulmatornein varustettu rakennus vasemmalla kuului aiemmin Pohjoismaiden Yhdyspankille. Uno Ullbergin piirtämä pankkitalo valmistui 1913. Nykyään siinä toimii Sortavalan pääposti.

109_0912%20%281%29


Hotelli Sortavala sijaitsee Karjalankadulla lähellä Nikolskajan ortodoksikirkkoa. Hotellin ikkunasta avautuva näkymä torille kuvattiin aamulla, mutta keskipäivään mennessä kojujen ympärillä tungeksii kansaa kuin muurahaisia.

Torien valikoimat ovat kaikkialla Karjalassa samat: merkkivaatteita sekä dvd- ja cd-levyjä piraattikopioina, taloustavaraa, kosmetiikkaa, kenkiä, kankaita, mattoja ja paljon muuta.
Täälläkin matto- ja seinävaatekauppa oli uzbekkien käsissä. Karjalan tasavallan torikauppiaat ovat enimmäkseen kaukasialaisia, joille isovenäläisten oikeistopiirien taholta osoitettu rasismi on ikävää arkipäivää. 

109_0919%20%281%29


Sortavalalainen hotelli Piipun Piha on osittain suomalaisomistuksessa. Laatokan rannassa lähellä matkustajasatamaa sijaitseva kiinteistö kuului aiemmin sakkolalaiselle Kiviniemen sahalle.

Ei pidä unohtaa, että hotelli on eräs Sortavalan prostituution keskuksia, jonne monet suomalaismiehet tottuneesti suuntaavat. Meistä Piipun Piha vaikutti ensisijaisesti vastenmielisen ihmisarvon riiston ja köyhien naisten hyväksikäytön näyttämöltä.

Ryhmämme ruokaillessa sen pihassa 18.7.2003 siellä oli parhaillaan öykkäröimässä joukko iisalmelaisia seksituristeja seurassaan venäläistyttöjä, joista osa oli alaikäisiä. Näky oli lähinnä surullinen. Se, että Itä-Suomessa esiintyy muuta maata enemmän kuppaa ja että Karjalan hiv-tilanne on hälyttävä, ei näitä tosimiehiä pidättele.

109_0921%20%281%29


109_0921
Lähtö kotiin on käsillä. Osa ryhmästämme oli aamulla lähtenyt kantosiipialuksella Valamon luostarisaarelle. Heillä oli sikäli huono onni, että presidentti Putin vieraili saarella samaan aikaan eikä luostarin rakennuksiin ollut tavallisilla turisteilla asiaa.

Seurueemme jäseniä katsomassa Laatokalle odottaen laivan paluuta. Laituri, jolla he ovat, on paloautojen vedenottoa varten.

108_0854%20%281%29.JPG


Prääsän rauta- ja taloustavarakaupassa myytiin aitoja venäläisiä teeastiastoja. Myyjä pakkaa Suomeen menevää kuuden kupin serviisiä. Koko komeus sokerikkoineen, pullavateineen, tee- ja maitokannuineen maksoi 890 ruplaa, joka vastaa noin 26 euroa. Astiasto oli niin huolella aseteltu laatikkoonsa, että se tuli ehjänä perille.

108_0888.JPG


Impilahden luterilaisesta kirkosta on enää jäljellä portaat. Suomalaiset ovat tuoneet niiden yläpäähän punagraniittisen muistokiven. Taustan asuinrakennus on venäläisten sotien jälkeistä aikaansaannosta, huomaa sikäläiselle arkkitehtuurille tyypillinen tuuletusikkuna, fortotska.

Ennen sotia Impilahti oli merkittävä suomalaispitäjä, johon kuului 27 kylää. Yksi kylistä oli suuresta sahastaan ja sellutehtaastaan tunnettu Pitkäranta. 1930-luvulla Impilahden asukasluku oli 14500, josta puolet tunnusti ortodoksista uskoa toisen puolen ollessa luterilaisia.